Terve!
Mutta mikä puoti myi Helsingissä/Uudellamaalla Triumppeja 70-luvun
alussa...Niin ja olikos maahantuoja jostain Kemiöstä vai muistanko
ihan pieleen?
Montakohan niitä edes maahan tuli tuossa 60/70-lukujen taitteessa?
t. Markku
Kesken murkinanlaiton pitää taas... Näppis haisee varmaan viikon kalalta.
Riumppeja saattoi myydä useampikin liike 70-luvun alussa, maahantuoja oli kuitenkin Arwidson. 60/70-lukujen taitteen maahantuontimäärät on tiedossa, kunhan vain "salainen taho" sen kertoo. Net on nääs Arwidsonin kirjanpito jäljellä, ja niistä mustakantisista vihkosista noi luvut selviävät. Ei niitä kuitenkaan paljon ollut, mun puhtaaksikirjoittamassa vain yksi, sekin Trident.
Kemiöjuttu on sitten paljon tuoreempaa aikaa. Pelkän selektiivisen ja dementoituvan muistini pohjalta väitän, että Kemiöstä sai Riumppeja vasta Harris-aikaan, eli 1985->. Meillä oli täällä silloin onnen päivät, kun maahantuojia oli jopa kaksi! Vesa kertoo lisää jos haluaa.
Niistä Harris-Triumpheista olen kuullut vallan hurjan huhun! Niitähän tehtiin jotain puolentoista tuhatta. Ja tiettävästi niitä tuli Suomeen yhteensä joku puolentoistasataa!
Pärinäpyöräkaupoista. M-Tuonnin myyjä meinasi silloin saada halvauksen, kun joku kölvi meni puotiin kysymään ohjeita 5-vaihteisen 125-Kotarin vaihteiston shimmaukseen. Myyjä tuijotti hetken ja alkoi änkyttää jotain, että ootko mennyt purkamaan sellaisen. Piti sitten itse kasata omin avuin, perkule.
Ruusulankadulla oli Ajan Osa, se oli se lafka jossa oli brittitavaraa takahuoneessa, mutta ketään ei kiinnostanut myydä niitä. Karjalaisen Markku ne kai sitten osti pois pölyttymästä.
Pengerkadulla, 31:ssä oli yksi hauska kauppa. Kivijalkapuoti, jossa myytiin käytettyjä pyöriä. Sai sieltä osiakin, jos hyvin kävi, eikä kauppias ollut pahalla päällä. Pengerkadun kauppias ohjasti minut sitten kerran Hämeentie 17 pihalle, siellä oli Michelssonin puoti. Tosin toimenkuva oli jo silloin suuntautunut venehommiin, mutta pääsinpä penkomaan niitä vanhoja mp-osavarastoja.
Goet-Motor vaatii oman kappaleensa. Markku Karjalainen oli halunnut omaa brittipyöräkauppaa, ja niinhän se sitten yhtäkkiä Aleksis Kivenkadulle putkahtikin. Siellä oli kaikkea kivaa, vietin siellä aika paljon aikaa. Se oli osapuilleen sitä aikaa, kun Stadin porukka alkoi hiljalleen vaihtaa brittipyöränsä harleyarwidsoneihin ja ameriikkalaisiin autoihin. Mutta siinä puodissa opin tuntemaan monta originellia ukkelia (mm. Niemisen Jallua), niitä näkee vieläkin kaikensorttisissa myynti- ym tapahtumissa. Ne vaan näyttää nykyisin pirun vanhoilta, ehkä niillä on ollut kovat ajat joskus.
Enmää ny muuta muista, eikä kukaan muukaan leikkaa tota lohta.
