Sellanen maahantuontiliike toimi vielä 70-luvulla kuin Jämeri Oy. Mopojen varaosia, mutta myös kaikenlaista moottoripyöräilyyn liittyvää silloin mp-harrastuksen nousukauden aikana oli heillä tuontiohjelmassaan. Minun ja yhtiökumppanin pienen mptarvikekaupan kirjanpitoa hoiti yhtiökumppanille tuttu mies. Vanhan liiton miehiä, oikeastaan silloin jo eläköitynyt, mutta tuttuuden vuoksi suostui meidän tilimme päättämään vielä. Kuten sanoin, vanhan liiton mies: Kun kassakirjanpidossa oli kirjaus, missä oli ostettu jotakin Jämeri Oy:ltä, kirjanpitäjämme uskollisesti korjasi kirjoitusasun varsinaiseen kirjanpitoon muotoon Jäämeri Oy.
- muistel tälläkertaa jaakkovaakko -
En halua "viisastella" mitenkään mutta firman nimi oli Jarmo Jämeri Oy.
Minun oma muisti tarjoais jotain sellaista, että tämä Jämeri Oy oli sen firman alkuperäinen nimi, ja Jarmo Jämeri siitä firmasta karisti osan omistajista tai taustoista niin, että se jäi hänelle kokonaan, ja siinä vaiheessa nimi muuttui muotoon Jarmo Jämeri Oy? Imatran MP-Tarvike eli vuodesta 1972 olikohan se vuoteen 1974, ja se Jämerin nimenmuutos tapahtui ehkä juuri noina vuosina tai heti sen jälkeen? Tämän ketjun alkupäästä taitaa löytyä muuten Hikon muistelmia Jämeristä ja Jämerin Jarmosta?
Vielä vahvistan, että minun muistini mukaan! Totuus saattaa olla jotakin ihan muuta. Sieluni silmin näen kuitenkin sellaisen rivin Imatran MP-Tarvike Kommandiittiyhtiön kassakirjassa, missä minun tekstaamani Jämeri Oy on yliviivattu viivottimella vedetyllä ohuella vaakaviivalla - niin että allejäävästä saa edelleen selvää, niinkuin kirjanpidon määräykset silloin sanoivat - ja tilalle on kirjoitettu vanhan kirjanpitäjän hieman koukeroisella kaunokirjoituksella Jäämeri Oy.
Aivan mahdollista on, että muisti tarjoilee täysin omiaan. Monien muistama Matti Viro Euroopan reissuja muistellessaan joskus viljeli sanontaa: "Jos juttu on tarpeeksi hyvä, ei sen välttämättä tarvitse olla aivan tosi!"
jaakkovaakko
PS. Sen verran vielä ex-mp-liikkeistä, että tuo muutaman vuoden toiminut Imatran MP-Tarvike ei minua rikastuttanut, eikä tulevaisuutta tuonut, mutta ei kyllä köyhdyttänytkään. Suunnilleen omilleen jäätiin, mutta kokemusta kertyi jossain määrin. Esimerkiksi niin, että kun sitten vielä muutama vuosi siitä eteenpäin uskoin, että ei minusta ryskätöihin ole sen 70-luvun alussa tapahtuneen tapaturman ja selkävaurion jäljiltä, ja lähdin opintielle, niin teknisen oppilaitoksen talousopin opintoihin oli jonkinlainen kalpea tuntuma ja aika palava mielenkiinto, mikä tie sitten vei aina korkeakouluun ja tuotantotalouden tutkintoon saakka. Ja lopulta kohtuullisesti toimeen tulevaksi eläkeläiseksi? Lumikolan vauhti vuosi vuodelta hidastuu, tekstiä sensijaan edelleen syntyy...
