Ekat mopo kokeilut oli noin 11 ikäisenä. Oltiin kaverin kanssa jostain syystä käymässä hänen paappansa työnä, kun hän kysyi että olenko koskaan ajanut mopolla. Vastasin että en, jolloin hän alkasi osoittamaan sormellaan pappansa punamustaa Tunturi Cityä, ja sanoi että no nyt ajat. En kehdannut kieltäytyä, eihän sellaista voinut tehdä, vaan jännityksen ja pelon sekaisin tuntein nousin Cityn satulaan, jonka kaveri oli polkaissut valmiiksi käyntiin. Ohjeistus oli että kun haluat mennä, niin väännä tuosta, muuten vähä niin ku polkupyörällä. Muutama kierros talon ympäri meni ihan mukavasti, ja alkasin innostumaan, kunnes käänsin vähän liikaa kaasua. Yritin vetää oikealla olevaa jarruvipua, mutta väännän samalla jotenkin myös lisää kaasua, etupyörä lähtee luistamaan märällä nurmikolla ja vauhti loppuu ulkorakennuksen nurkalla olevan sadevesitynnyrin ja seinän väliin, minä puoliksi vesitynnyrissä ja puoliksi mopon päällä. Jarrut olikin eri päin kuin polkupyörässä. Suuremmilta kolhuilta ja ruhjeilta vältyttiin, vietiin City äkkiä omalle paikalleen, ja lähdettiin nauraa räkättäen pois.
Sitten vaan isältä mopoa ruinaamaan, ja aikanaan sellainen sitten tuli, turkoosi pappatunturi tai "paappeli" kuten silloin sanottiin, vuosimalli luultavasti -70. Sain kulkea sillä kaverien työnä, kunhan menin polkemalla. Epäilen kyllä ettei isä uskonut sekunttiakaan, ettenkö heti ekan nurkan jälkeen päästäisi irti kytkimestä, taisi vaan rauhoitella äitiä tällä säännöllä. Pappatunturilla meni vuosi tai pari, kunnes oli hieman paremman mopon vuoro, ja sellaiseksi valikoitui punainen -89 Helkama AX. Tässä vaiheessa ei juurikaan tarvinnut enää salailla tiellä liikkumistaan. AX oli muuten hyvä ja vääntävä menijä, ainakin jos pappaan vertaa, mutta eturapakaari oli kaikkeen muuhun kuin metsässä rämyämiseen tehty. Muistan yhdenkin onnettoman keikan savisella metsäautotiellä, kun etupyörä hirtti jatkuvasti kiinni rapakaareen. Montaa kuukautta ei AX ehtinyt mulla olla, kun yhtenä iltana oltiin menossa meille kaveri kyydissä, ja odottelin 3-tien risteyksessä, että päästäisiin yli, niin eteen ajoi joku golffi, joka paljastui siviilipoliisiksi. Sakkojahan siitä sitten tuli, jotka maksettiin sillä, että mopo lähti. Vakuudeton mopo, kaks päällä, ja alaikäinen.
Muutaman kuukauden jälkeen tammikuussa -94 isä sanoi, että mennäänpäs käymään tuolla yhdessä paikassa. En enää muista kaupan nimeä, mutta käveltiin suoraan uuni tuoreen sinisen S1 Suzukin viereen ja isä kysyi, että olisko tälläinen sopiva. En saanu sanotuksi oikein mitää. Koko kaupan hienoin mopo, ja nyt näyttäis siltä, että se on pian mun...Miksi? Sain kootuksi itseni ja sanoin että No olis! Isä osti mopon, nostettiin paketti auton kyyttiin ja lähdettiin kotia päin. Matkalla isä sitten sanoi että "viedään tämä pankin puolelle, ja saat tämän sitten kun täytät 15 jos oot kunnolla" (asuttiin vanhassa liikekiinteistössä, pankin puoli oli varasto, jossa joskus oli ollut pankki). Synttäreihin oli aikaa vielä monta kuukautta, mutta odotin kiltisti, ettei isä myi mopoa. Silläpä isä saikin hyvän kontrollin meikäläiseen, ei juuri tehnyt mieli hölmöillä. Tästä moposta olisikin sitten huomattavasti enemmän kerrottavaa.
