Ei ole, ei tietoa eikä luuloa. Sensijaan muistin syöverit aukenivat. Taas.
Nuorena miehenä - loukkaantumisen jälkeen mutta ennen opiskelun aloittamista - parisen vuotta tienasin elantoani maansiirtokoneen kuljettajana. Ensimmäinen työkalu oli iso Yale-merkkinen pyöräkuormaaja, johon oli vaihdettu Scanian kone, turbollinen oikein. Se muhkeasti pyöritti koneen voimansiirron turbiinia, ja työnsi kauhan penkkaan enempiä huudattamatta, matalasti muristen. Myöhemmin työkaluna toisen työnantajan palveluksessa oli Hanomagin pyöräkuormaaja, jossa oli hytti kääntönivelen etupuolella - ei saanut linkkuun kääntämällä muutettua näkymää kauhalle. Ja amerikkalainen kakstahtidiisseli, sen merkkiä en kyllä enää muista. Mutta sen muistan, että se aluksi kuulosti siltä, että voimansiirron momentinmuunnin on öljystä tyhjä tai luistaa tai on säädetty aivan väärille kierroksille - tuntui ettei kone mene penkkaan vaikka miten huudattaa. Äkkiä siihen huutoon kuitenkin korva tottui.
Käyttelin kummankin työnantajan hommissa myös tela-alustaisia kaivukoneita; siihen aikaan kauhan käyttövivustolle ei ollut vielä standardeja, ja tietysti täysin poikkeavat vivustot! Oli vähän aikaa aika hukassa, joskus oli vain irrotettava kädet kahvoista ettei tee vahinkoja. Nuorena senkin kuitenkin oppi jotenkuten. Hokasin sitten kuitenkin lähteä opintielle, pääsee helpommalla...
Hohhoijaa, taas karkasi...
jv